Kärkisojan pientareet

Monet valokuvat on otettu Nilkkulan etupihalla siten, että taustalla näkyy Kärkisoja ja sen rantoja.  Talon pihalta laskeutui loiva etelä- ja länsirinne kohti Kärkisojaa ja kuviin saatiin kaunis tausta.

Ojan takana sijaitsi useita talon rakennuksia; viljan käsittelyyn tarvittavia latoja, jotka on merkittynä muutamaan kuvaan alempana. 

Kärkisoja on reilut 15 kilometriä pitkä ja yhtyy sitten Pöntiönjokeen ja laskee lopulta mereen. Vesi oli luonnollisesti syy siihen, että pysyvää asutusta aikoinaan 1500- luvulla alkoi tänne muodostua. Verokirjanpidossa (vuodelta 1642) ensimmäinen varmasti sukuamme oleva isäntä oli Tuomas Fransinpoika Kärki eli Nilkku, ehkäpä ojan nimi juontaa hänestä. 1900- luvulle tultaessa Nilkkula oli jakaantunut jo kuudeksi taloksi. Ilmeisesti meidän talon sijainti rannalla inspiroi eteläpohjalaista pappia liittämään sukunimeen etuliitteen Ranta.




Kaikki viljankäsittely tapahtui ojan takana neljässä rakennuksessa: riihilato ruumenmökki, riihi ja elosuoja.

Nilkkulassa toimi höyrymeijeri jonkin aikaa n. 1870-luvulta lähtien. Se oli kauppias Sahlgren perustama ja loppui kauppiaan kuoltua. Se kuuluu sijainneen Kustin talon ( kuvassa Fanni Isohanni) maalla. 

  

Idyllistä näkymää yläjuoksulle. Lasten iästä
 päätellen kuva on ehkä vuodelta 1939, jolloin
  Kaarina olisi 4v ja Kosti 2,5v
Isä-Aapa on kuollut helmikuussa -39.
Kuva voi olla myös vuotta aiemmin otettu,
ehkä Aapa otti itse tuon kuvan edellisenä kesänä.
Taustalla riihilato ja ruumenmökki.

Kuva Nilkkulan rannasta keväällä lumien sulaessa.
Taustalla näkyvät rivissä kaikki neljä latoa nimettyinä.
Rantapihlajan edessä seisoskelee Katajalan tyttö,
Ilmi Isohanni (myöh. Anttila). 
 

Kauko Ranta-Nilkku ja Alvari Ranta-Ylitalo vuonna 1944
 Nilkkulan rannassa, takana riihilato ja riihi.
 Tukit odottavat valmiiksi parkottuina rannalla kevään
 tulvaa, joka kesti yleensä parisen viikkoa. 

Helli, Kosti ja Punu-koira ehkä samaan aikaan aikaan
saman pihlajan vieressä. Ojan takana näkyy
tässä riihi ja elosuoja. Kauempana rakennusten
välissä pilkottaa ilmakuvassakin näkyvää latoa.
Jos katsoo tarkasti voi nähdä pyykkinarut ja
pyykkipoikia.

Kärkisojaa Nilkkulan rannasta alajuoksulle päin. Ojantörmällä

näkyy korkeana se sama aitta, joka on nyt Huhtakankaalla
 tien vieressä. Kaukana näkyy Mannan talon (myöh. Pennasen,
nyk. Kattilakosken) aittarakennus, joka on yhä paikoillaan.

Kevättulvan aikaan Kärkisojassakin uitettiin puuta, erityisesti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, ennen kuorma-autojen aikaa. Puut oli kaadettu Särkiojan takaa ja pitkin ojanvarsia, ne uitettiin Himangalle. Siellä toimi parikin isompaa sahalaitosta. Himangan saha- ja myllyosakeyhtiö oli niistä toinen, sen puuhamiehinä oli Pöyhtäreitä, Sanna-tummun sukulaisia. Ohuempaa puuta lähti mm. englannin kaivoksiin, kaivoskuopan tukipaaluiksi (prop). Siitä nimi propsi.

Nilkkulan rannoilla on ollut kolmekin vesimyllyä, kuten vuoden 1856 pitäjänkartasta näkyy. Aurinkoa muistuttava kuvio tarkoittaa myllyä. Tumma yhteinäinen viiva on Kärkisoja, tiet on merkitty katkoviivalla:

Sota-aikana Nilkkulassa oli jo sähkömylly. Vanha mylly oli siirretty Nilkkulasta Hannin ja Nilkkulan kylien välille. Sama vanha myllyrakennus kuuluu olevan vielä olemassa, nykyisin siirrettynä Mutkalammille.

Kun sota-aikana ei saatukaan sähköä, jouduttiin käyttämään Kannuksen Kivestön vesimyllyä. Kalervo kertoo käyneensä hevosella siellä joka viikko myllyssä jauhattamassa viljaa. Matka kirkonkylälle kesti noin 1.5 - 2 tuntia, hevosesta riippuen.

Maalauksellinen kuva Hellistä ja Punu-koirasta. 
Kuvasuunta on ojasta ylärinteeseen.
Hellin takana Nilkkulan hevostallin pääty, jonka
 vierustaa väki kulki mm. huussiin, joka sijaitsi tallin takana. 
Oikealla Nilkkulan talon julkisivua ja kaivon rakenteita.