Vanha Nilkkula

Aloitan Nilkkulasta, Kalle-sedän piirustukset olivat niin hieno löytö, että halusin jakaa ne heti. Maustettuna oheistiedolla. Virheiltä ei voi välttyä, saa korjata ja kommentoida. Nimi Nilkkula tarkoittaa varsinaisesti koko kylää taloineen, joihin alkuperäinen talo oli 1800-luvulla jakaantunut. Yksittäisiä taloja puhuteltiin omistajan nimellä. Tässä yhteydessä nimitän Nilkkulan Jaakon, myöhemmin Aapa Nilkkulan ja lopulta Iida Ranta-Nilkun taloa vanhaksi Nilkkulaksi.

 

Kuva on 1950-luvun alusta. Siinä näkyy jo sähköpylväitä ja vanha savusauna rannasta on purettu. Rakennusten ja peltojen välissä kulkee Kärkisoja, joka ei varsinaisesti näy kuvassa. 

Vanhaa Nilkkulaa kartoin ja kuvin

Kalle-setä ystävällisesti lupasi skannata nämä ja jakaa katseltavaksi. Terttu ja Kalle kertoivat paljon kiinnostavia yksityiskohtia talosta ja tanhuvista, lämpimät kiitokset! 

Joitakin asioita on kertonut Tuula ja jotain muistan kuulleeni kotona.

Rakennuspiirustukset ovat Kallen laatimia vuodelta 1948.

1. Tupa

Tupa oli iso ja komea. Lattialla oli kolme pitkää mattoa pitkittäin. Tuvan perällä oli pitkä, kapea pöytä, jossa oli kannen alla pienet laatikot lusikoiden säilyttämistä varten. Oikein vanhaan aikaan puusta veistetyt lusikat siis vain nuolaistiin puhtaaksi ja talletettiin laatikkoon seuraavaan käyttöä varten. 

            

Tuvan katossa roikkui leipiä orsilla. Tuore reikäleipä laitettiin tuvan orsille kuivumaan, mutta limput säilytettiin jyvälaarissa aitassa jyvien seassa.

            

Tuvan lattian alla oli kellari, jonne päästiin lattiasta avautuvasta luukusta. Kellarissa säilytettiin lähinnä perunoita, joita tarvittiin todella paljon, peräti kolme laaria. Vapun aikaan perunan siemenet piti nostaa ja se oli kova homma. Perunat lajiteltiin ja kaikki idut perkattiin pois. Siemenperunoita tuli tuvan akkunan alle yli kymmenen laatikkoa.

            

Tuvan uunissa saattoi polttaa metrisiä halkoja. Siitä huolimatta oikein kovalla pakkasella ikkunaklasit jäätyivät kokonaan ja pesufati ja likaämpäri jäätyivät pesukomuutin luona. Samoin saattoi jäätyä vesiastia patakaapin lähellä.

             

Iida mummu muisteli kuulleensa, että kun Jaakko oli jo ollut "halavattuna" ( sairauskohtauksen jälkeen osittain halvaantunut) Sannalla oli tapana auttaa hänet uunin eteen ja sitten he olivat tupakoineet yhdessä.

             

Tuvasta on olemassa pari valokuvaa, jotka on otettu Raimon ristiäisissä. Katso alempaa. 

2. Välikamari eli pitkäkamari

Pyhävaatteita säilytettiin välikamarin nurkkakaapissa. Huonetta voitiin lämmittää tulisijalla, josta laitan myöhemmin kuvia. Huoneessa oli kuviotapetti, joka on helppo tunnistaa useissa valokuvissa. Oikeassa ulkonurkassa seisoi iso ruskea kirjakaappi, se on kirjoineen edelleen Huhtakankaalla. Tässä huoneessa (vasemmassa ulkonurkassa) Kosti makasi vauvana pitusängyssä jalka kipsissä. Toki huonekalujen järjestys saattoi vuosien varrella muuttuakin, nämä tiedot ovat Vanhan Nilkkulan loppuajoilta.

3. Peräkamari eli mummun kamari

Täällä Aapa sairasti. Kalustuksena oli mm. Iida mummun musta piironki, jonka hänen äitinsä oli tuonut kotoansa Ylitalosta n. vuonna 1875. Tämän piirongin on Kalle oli myöhemmin entisöinyt. Kauko ja Salli asuivat tässä kamarissa ennen muuttoa Rantalaan. Myös täällä oli kakluuni. 

4. Porstukamari eli poikain kamari

Kalle muistaa, että Kalevi ja Kauko nukkuivat samassa levittävässä sängyssä ja Kalle nukkui yksin.

Sängyt olivat aikalailla kaikki levitettävää mallia. Kaarina saattoi nukkua sitten isompana Hellin kanssa yläkerrassa ja Kosti poikain huoneessa. Porstukamarin kakluuni oli vaaleista kaakeleista muurattu.

     

5. Porstua

Pariovet ulkoa aukesivat suoraan porstuaan, joka oli kylmää tilaa. Seinällä oli naulakkoja ulkovaatteiden säilytykseen. Myös työvaatteita pidettiin täällä. Kosteita kenkiä ja vaatteita vietiin tarvittaessa kuivumaan uunin pankolle. 

Vasemmalta lähtivät portaat yläkertaan, niissä  oli tasanne välissä ja ne kääntyivat L-muotoisesti vintille. Mitään ovia ei portaikossa ollut. Porstuan kaappi toimi talvisin "jääkaappina" ruokatarvikkeille.

Vintti

Allaoleva kuva on piirretty himmennetyn alakerran päälle mittojen mukaan. Oli myös kolmas kerros, valokuvissa näkyy sen ikkuna talon päädyssä, mutta sitä ei Kallen mukaan juuri käytetty.

Ikkunat olivat tarinan mukaan Pietarista tuotua lyijylasia. Itse talo oli rakennettu Lestin hirsistä noin vuonna 1808. Lämmitys talvisin vaati todella paljon työtä. Kuten Kalle-setä on todennut, siitä oli romantiikka kaukana. Tämä on hyvä muistaa, kun valitamme lämmityskuluista.

Raimon ristiäiset vanhassa Nilkkulassa vuonna 1951. Kuvassa myös Kauko ja Salli. Taustalla näkyvät kello ja Aapan teettämät valokuvataulut, jotka ovat edelleen Huhtakankaan seinällä.

Ylärivissä takana Kosti ja Kalle. Keskellä edessä pikku-Tuula takanaan Iida-mummu. Iida takana vas. on Kalevi. Iidan oikealla puolella Kaarina. Kaarinan takana Salli ja Kauko. Pappi on Vuorinen ja muita henkilöitä en tunnista, mutta Särkiojan väkeä eli Sallin sisaruksia ainakin on kuvassa.

Nilkkulan edustalla v. 1940 kuvattuna Harlusta kotoisin olevan evakoiden kanssa. Taustalla näkyy Nilkkulan ulko-ovet ja jyhkeät porraskivet. Vas. evakkoperhettä, sitten Iida edessään Kosti, Kaarina ja Kalle. Sitten Kalevi, Leppälän Helli ja Kauko, jälkimmäiset luonnollisesti hevosten kanssa.

Nähtävästi samaan aikaan otettu kuva, jossa näkyy talonkylkeä ojalle päin. Oikealla pilkottava aitan kulma on moikka eli ranta-aitta. Kuvassa oikealla Helli, joka oli talossa palvelijana 40-luvun loppupuolelle saakka. Fiskaalin Martti Sievistä on ostanut varsan, jota Helli hyvästelee.

Osa Nilkkulan tallista, joka sijaitsi taloa vastapäätä. Talli siirrettiin Huhtakankaalle, jonka pihapiirissä se on edelleen. Tallin yläkerta on nykyisin museona. Kuvassa Kalevi, hevonen ja lainakärryt. Oikealla näkyy karjalatoa.

Nilkkulan navetan päätyä, seinustalla istuskelee Eeva Isohanni. Takana näkyy Heikkilan kaksi navettaa.

Takana Nilkkulan navettaa vähän eri kulmasta, oikealla näkyy sontalato. Pojat vas. Isohannin Kalervo, Isohannin Jorma, Saarenpään Pauli, Isohannin Pauli ja Kalle Ranta-Nilkku.

Taustalla näkyy aivan Nilkkulan navetan vieressä oleva lammasnavetta. Sikaa pidettiin kylmänä aikana myös navetan nurkassa, erillistä sikalaa ei ollut. Kota eli vedenlämmityspaikka oli navetan sisällä. Muuripata samalla lämmitti navettaa. Kuvassa talvisodan evakoita sekä Kalevi, Kalle, Iida, Kosti sekä Helli.

Kallen luetteloa muista ulkorakennuksista:

Kallen luettelossa n:o 13, moikka eli ranta-aitta ja työtupa, oli monipuolinen rakennus. Se oli kaksikerroksinen korkealla perustuksilla oleva aitta. Yläkerrassa säilytettiin ruokia, muun muassa viljaa. Alakerrassa oli nikkarihuone. Rakennuksen alla säilytettiin ruumislautoja, joita käytettiin vainajen siirtämiseen ja väliaikaiseen säilytykseen moikan nikkarointitilassa. 

Tämä kuva toivottavasti selventää rakennusten sijaintia. Taustalla keskellä lammasnavetta, oikella pilkottaa navetan seinustaa ja vasemmalla jäähuone, josta myöhemmin Kalle muistaa tehdyn uuden rantasaunan. Kuva on siis etuovelta katsottuna Nilkkulan vasemmasta päädystä. Henkilöt kuvassa tuntemattomia.

Karkea asemapiirustus, johon merkitty Nilkkulan rakennukset. Pohjana käytetty 1947 ilmakuvaa (lähde: Maanmittauslaitos, historiallisten ilmakuvien arkisto).