Nilkkulassa heinätöissä

Heinätöitä

Nilkkulan pelloilla

Työkaluluettelo Tuomas Tuomaanpoika Nilkun "pesänkirjoitus kirjassa" vuodelta 1898 on mielenkiintoinen: siellä on jo koneitakin. Lista kertoo peltotöiden eri vaiheista;

siinä mainitaan mm.

2 sahrat (kyntöaurat) ja 1 äjes,

1 karhi, 

½ niittokoneesta,

2 silot länkineen, 

4 länket, 1 mäkivyöt,

3 suitset, 2 lointa, 1 loimivyö,

2 häkkiä, 3 luokkaa, 

3 köyttä, 3 kuokkaa, 

5 lapiota, 2 tadikkoa, 9 wikatetta, 6 sirppiä,  6 haravaa, 

½ viskuukonetta, 3 pohdinta jne. 

Eli kovaa ruumiillista työtä tehtiin vanhaan malliin, mutta ensimmäisiä ostokoneita oli hankittu työtä keventämään. Puolikkaat koneet kertovat todennäköisesti siitä, että talo oli vasta halottu perinnönjaossa.

Heinän peltoviljelyn historia on lyhyt. Eläinten heinät kerättiin ennen luonnonniityiltä, pientareilta ja mistä milloinkin. Sanottiin, että jos sen verran kasvaa, että viisi vartta kaatuu lyönnillä niin kannattaa kaataa*. 

Kärkiskylän maamiesseura perustettiin v. 1899, se oli aivan ensimmäisten joukossa Suur-Lohtajan alueella. Kehitys vauhdittui ja innostus heinänviljelyyn levisi nopeasti. Paukkakrinti-kirjassa muistellaan ensimmäisiä heinänsiemeniä tilatun Mutkalammille n. 1910.

Nilkkulassa 13-vuotiaan Aapan muistikirjassa v. 1914 kerrotaan Timotein siemeniä kerätyn 0,3 hehtoa Lisäksi hän kirjoittaa: "Heinä, hiukan parempaa kuin edell. kesänä." 

Heinän viljely näyttää tuolloin jo vakiintuneelta.

Nilkkulan heinätyökuvia löytyy paljon. Tässä niitä hiukan retusoituina:

Kuvia 1930 ja 1940-luvuilta

Jos katsot kuvia kännykällä, voit suurentaa kaksoisklikkaamalla. Näissä riittää yllättävän hyvin pikseleitä.

Heinäpellolla 30-luvun alkuvuosina. Haravan varressa Laina

Niemi-Korpi ja Aapa Nilkkula ja suitsia pitelemässä Helli.

Pojat vas. Kauko, Kalevi, Lauri Isohanni ja Kalle.

  

                                        

Yhden hevosvoiman niittokone sota-aikana.
Hevosia pitelee Saimi Nilkku. Vas. Heikkilän emäntä Saima
 Nilkku, ajomiehenä poikansa Matti Nilkku, kaksi
 tuntematonta evakkoa, Someron Matti ja Roikon Hilta.

                   

Haravakoneen päällä oli aika leppoista;
  kahvasta käännellen piti nostaa ja laskea
 takana olevaa rautapiikkiharavaa. 

Laahuskuormaa vedettiin hevosen perässä ilman renkaita. 

Se oli matalana helppo kuormata. Ladon edessä vain otettiin

perätapit pois, vähän hangoilla avitettiin ja heinät jäivät

 siihen. Sitten uutta kuormaa hakemaan, osa väestä jäädessä

 täyttämään latoa. Jos oli oikein hyvät heinäpoudat,

 ei heiniä tarvinnut välttämättä nostaakaan seipäille, 

vaan ne kuivuivat maassa. Kun päivittäin pöyhittiin,

 niin noin neljässä päivässä olivat valmiita.

Useinmiten heinät piti kuitenkin seivästää, tässäkin tummia
 pilviä nousee! Seipäillä heinä sai kuivua viikkokausia.
Nämä on kuvattu sota-aikana1940-luvun alussa;
vas. Kauko, Ylitalon Hilma, Kosti, Iida, Kaarina ja  Helli.

Tottunut heinämies pyöräytti valtavia tukkoja seipäälle.
Parhaimmillaan kolme isoa hangollista ja seiväs oli valmiina.
Lasten tehtävänä oli laittaa kahteen seipäissä olevaan
 reikään puutapit heinäkerrosten väliin, jotta heinät pysyivät
 ilmavasti paikoillaan. Haravalla vielä "visuttihin" irtoheinät,
että saatiin kaikki tarkasti eli visusti seipäille.
 Samat henkilöt kuin edellisessä kuvassa.

Hellyttävä yksityiskohta.
Mitähän ritsalla on ammuttu? 

Laahuskuorma valmiina latoon vietäväksi. Hevosmiehenä
 Kalevi, vas. Helli ja Punu-koira, tuntematon tyttö,
Enstin Iita (Iida Nilkku)ja Iida (Ranta-Nilkku).
Kuorman päällä Kaarina ja Kosti.

Kuorman teossa vas: Iida, Helli, Kalevi takana haravakoneen
 päällä, Kaarina, Kosti, Kauko, Saarenpään Pauli ja Kalle.

Kuorman purkua latoon Hankosennevalla. Vas. Vilho

Ylitalo, Saimi Ullakko, Helli, Laina Niemi-Korpi ja Iida.

Ladosta kurkistelee lapsia, heidän piti olla polkemassa

heinät tiiviiksi, että saadaan paremmin mahtumaan.

Polkeminen oli mukavaa; eväät ja jutut

 olivat yleensä hyvät, mutta kuuma siinä tuli ja

 heinät kutittivat ja pistelivät hikistä ihoa.

Sota-aikana miehet olivat vähissä ja työväestä pulaa. Tässä
 jollakin tapaa järjestetty työporukka seivästyshommissa.
Vas. Aila Landin, Aili Ala-Yrjölä ja poikansa Erkki,
Eemeli Hipsi vaimoineen (pariskunta oli sahalla töissä),
 Leppälä Helli, Pauli Isohanni? ja Kalevi Ranta-Nilkku.
Kuvassa mukavasti esillä työkalut: hangot, haravat, vikate,
rautakanki ja välitappi seipääseen.

,

Seipäillä huolellisesti kuivattu heinä on hevosten herkkua.
Hevosmiehenä Kauko.

*) Suur-Lohtajan historia s. 84